VIERAIDEN SALAISUUDET

UusimmatTykätyimmät

Ote tosikertomuksesta: Miten tarinan Yyterin aarteesta pitäisi päättyä?

Pikkupoikana kaivelin Yyterin hiekkaa. Löytyi naisen sormus, Iso kivi, leimoja, varmaan kultaa. Sormus on kulkenut mukana, ja elämäni on kietoutunut kummallisesti Yyteriin. Alan ikääntyä. Kunpa saisin tietää, kuka sormuksen hukkasi tai kätki hiekkaan. Tuhkimotarinaa tästä ei taida tulla, löytöhetkestä alkaa olla 55 vuotta. Sormus on edessäni. En voi myydä sitä, mutta antaa voin – vain yhdelle. Vienkö viimeisen kerran Yyterissä käydessäni sormuksen takaisin ja piilotan hiekkaan? Mitä teen?

27.2.2018 – Yyterin lumolla rokotettu

Uimarin unelma

Parikymppisenä oli kova hinku uimaan kuumana päivänä, vaikka oli todella kova tuuli. Yyterin rannalla ei ollut juuri ketään, hiekka pisteli reisiä ja sääriä, kun se lensi tuulessa jalkoihin. Merellä oli kova aallokko. Oletin veden olevan kylmää, mutta se olikin todella lämmintä ja sukelsin aaltoihin innoissani. Syvälle en uskaltanut, sillä aallot olivat hyvin voimakkaat. Kokemus oli mielettömän hieno. Mahtavat aallot, hiljainen ranta, laskeva aurinko ja lämmin merivesi. Ikinä en unohda.

23.2.2018 – Meri

Pisara meressä

Huolettomat nuoruuden hetket kuumalla Yyterin hiekalla. Vihkivalat Reposaaren kirkossa. Luottamus että elämä kantaa.Ruuhkavuodet. Paljon Yyterin ja Reposaaren Lontoonrannan hiekkaa lasten mukana kotiin. Vaikeuksia elämässä. Moni asia kyseenalaistuu. Aallonmurtajan edessä ja Reposaaren takarannalla. Kallon kallioilla. Yksin ja yhdessä. Meri on todistanut iloa ja kyyneleitä, levollisuutta ja tuskaa. Elämä on varjoa ja valoa, kylmiä kallioita ja kuumaa hiekkaa. Ja meri.

24.2.2018 – Supernova

Materiaalia päiväkirjaan

Yyterin rannalla olimme isommalla porukalla liikenteessä, kyseessä oli ensimmäinen kertani Porissa. Yht’äkkiä yksi pojista otti minua vyötäisiltä ja nosti ilmaan. Taisin olla 15-vuotias, ja tällainen tapaus aiheutti tietysti rutkasti punastumista ja pitkiä katseita. Ruodin sivutolkulla päiväkirjaani, mitähän poika tarkoitti ja tykkääköhän se musta ja mitähän tästä pitäisi ajatella. Pientä ihastumista saattoi olla ilmassa, mutta eipä siitä sen kummempaa koskaan tullut. Nyt hymyilyttää.

18.3.2018 – Teinityttö 20 vuotta sitten

Ehkä tää oli virhe

Mä en oo tästä häpeältäni pystynyt kavereille puhumaan. Aika moni sanoo, että ihan hullua tällasia miettiä, mut mua pelottaa, että aletaan kiusaamaan. Vaimolle kerroin ja se oli nöyryyttävää. Se tuli halaamaan ja pussaili. Jotenkin tuntui, ettei se enää kato mua samalla tavalla kuin ennen. Työpaikkalääkäri ei antanut lähetettä mihinkään terapiaan tai laitoshoitoon. Mutta, näin Yyterissä sellaisen suuren parven muuttolintuja ja multa pääsi vedet ulos silmistä. Ne oli niin kauniita.

23.2.2018 – Pasi

Ei ollu auringonottokeli

Olin lähössä kesäks Ruotsiin ja haluttii kavereiden kans viettää vika päivä jossain kivassa paikassa Porissa. Lähettii tietty Yyteriin. Kesä ei ollu edes aluillaan vielä nii siel oli iha pirun kylmä. Hirvee tuuli ja hiekkaa lens silmiin ja suuhun koko ajan. Yritettii pelata korttia mut ne kortit lenteli pitkin rantaa. No, istuttiin siinä sit jonku aikaa ja pidettiin silti hauskaa muistellen edellisen kesän Yyterireissuja kunnes oltiin jo ihan jäässä. Hiekkaa löyty kaikkialta vielä monta päivää.

23.2.2018 – Oispa jo kesä

SANA VAPAA KUIN MERI

Jaa oma tarinasi Yyteristä. Se voi olla iloinen hetki, ikimuistoinen retki tai omituinen kommellus, josta et ehkä kertoisi äidillesi tai toivoisi nimeäsi siihen yhdistettävän. Ei väkisin tarvitse skandaaleja keksiä – aika monelle sekin on yllättävää, että Yyteristä löytyy Pohjoismaiden pisin yhtenäinen rantaviiva.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista

Mistä tässä on kyse?

Yyterin salaisuudet on blogi Yyterin kehittämisen eri vaiheista. Siinä pyritään kertomaan mitä milloinkin on meneillään, sekä antaa vastauksia mieliä askarruttaviin kysymyksiin. Blogia kirjoittavat pääasiassa ne, jotka Yyterin kehittämistä koordinoivat, eli Visit Porin toimitusjohtaja Anna Kyhä-Mantere sekä Porin kaupungin konsernihallinnon erityisavustaja Matti Lankiniemi. Kommenteissa pyrkikäämme asiallisuuteen. Eri mieltä saa olla, mutta hyvässä hengessä. Asiattomat kommentit poistamme.

Ai niin. Nimestä. Yyterin salaisuudet luotiin kun keräsimme ihmisten salaisuuksia ja muistoja Yyteristä. Nyt se saa uuden elämän, ei siksi nämä nyt mitään salaisuuksia olisivat, pikemminkin päinvastoin – haluamme avoimempaa viestintää. Omia ”salaisuuksiaan” voi edelleen käydä kertomassa lomakkeen kautta.