VIERAIDEN SALAISUUDET
Ote tosikertomuksesta: Miten tarinan Yyterin aarteesta pitäisi päättyä?
Pikkupoikana kaivelin Yyterin hiekkaa. Löytyi naisen sormus, Iso kivi, leimoja, varmaan kultaa. Sormus on kulkenut mukana, ja elämäni on kietoutunut kummallisesti Yyteriin. Alan ikääntyä. Kunpa saisin tietää, kuka sormuksen hukkasi tai kätki hiekkaan. Tuhkimotarinaa tästä ei taida tulla, löytöhetkestä alkaa olla 55 vuotta. Sormus on edessäni. En voi myydä sitä, mutta antaa voin – vain yhdelle. Vienkö viimeisen kerran Yyterissä käydessäni sormuksen takaisin ja piilotan hiekkaan? Mitä teen?
Uimarin unelma
Parikymppisenä oli kova hinku uimaan kuumana päivänä, vaikka oli todella kova tuuli. Yyterin rannalla ei ollut juuri ketään, hiekka pisteli reisiä ja sääriä, kun se lensi tuulessa jalkoihin. Merellä oli kova aallokko. Oletin veden olevan kylmää, mutta se olikin todella lämmintä ja sukelsin aaltoihin innoissani. Syvälle en uskaltanut, sillä aallot olivat hyvin voimakkaat. Kokemus oli mielettömän hieno. Mahtavat aallot, hiljainen ranta, laskeva aurinko ja lämmin merivesi. Ikinä en unohda.
Pisara meressä
Huolettomat nuoruuden hetket kuumalla Yyterin hiekalla. Vihkivalat Reposaaren kirkossa. Luottamus että elämä kantaa.Ruuhkavuodet. Paljon Yyterin ja Reposaaren Lontoonrannan hiekkaa lasten mukana kotiin. Vaikeuksia elämässä. Moni asia kyseenalaistuu. Aallonmurtajan edessä ja Reposaaren takarannalla. Kallon kallioilla. Yksin ja yhdessä. Meri on todistanut iloa ja kyyneleitä, levollisuutta ja tuskaa. Elämä on varjoa ja valoa, kylmiä kallioita ja kuumaa hiekkaa. Ja meri.
Materiaalia päiväkirjaan
Yyterin rannalla olimme isommalla porukalla liikenteessä, kyseessä oli ensimmäinen kertani Porissa. Yht’äkkiä yksi pojista otti minua vyötäisiltä ja nosti ilmaan. Taisin olla 15-vuotias, ja tällainen tapaus aiheutti tietysti rutkasti punastumista ja pitkiä katseita. Ruodin sivutolkulla päiväkirjaani, mitähän poika tarkoitti ja tykkääköhän se musta ja mitähän tästä pitäisi ajatella. Pientä ihastumista saattoi olla ilmassa, mutta eipä siitä sen kummempaa koskaan tullut. Nyt hymyilyttää.
Perheloma
Käytiin koko perheen voimin lomalla Yyteriin rannoilla, olimme vaikuttuneita sen kauneudesta että Suomessakin löytyy tälläistä hiekkadyynejä!
Ehkä tää oli virhe
Mä en oo tästä häpeältäni pystynyt kavereille puhumaan. Aika moni sanoo, että ihan hullua tällasia miettiä, mut mua pelottaa, että aletaan kiusaamaan. Vaimolle kerroin ja se oli nöyryyttävää. Se tuli halaamaan ja pussaili. Jotenkin tuntui, ettei se enää kato mua samalla tavalla kuin ennen. Työpaikkalääkäri ei antanut lähetettä mihinkään terapiaan tai laitoshoitoon. Mutta, näin Yyterissä sellaisen suuren parven muuttolintuja ja multa pääsi vedet ulos silmistä. Ne oli niin kauniita.
SANA VAPAA KUIN MERI
Jaa oma tarinasi Yyteristä. Se voi olla iloinen hetki, ikimuistoinen retki tai omituinen kommellus, josta et ehkä kertoisi äidillesi tai toivoisi nimeäsi siihen yhdistettävän. Ei väkisin tarvitse skandaaleja keksiä – aika monelle sekin on yllättävää, että Yyteristä löytyy Pohjoismaiden pisin yhtenäinen rantaviiva.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
Mistä tässä on kyse?
Yyterin salaisuudet on blogi Yyterin kehittämisen eri vaiheista. Siinä pyritään kertomaan mitä milloinkin on meneillään, sekä antaa vastauksia mieliä askarruttaviin kysymyksiin. Blogia ylläpitää Yyterin kehittämistä koordinoiva Porin kaupungin matkailu- ja markkinointiyksikkö. Kirjoittajina toimivat pääasiassa yksikön päällikkö Anna Kyhä-Mantere ja markkinointiasiantuntija Tiina Lehtonen. Kommenteissa pyrkikäämme asiallisuuteen. Eri mieltä saa olla, mutta hyvässä hengessä. Asiattomat kommentit poistamme.
Ai niin. Nimestä. Yyterin salaisuudet luotiin kun keräsimme ihmisten salaisuuksia ja muistoja Yyteristä. Nyt se saa uuden elämän, ei siksi nämä nyt mitään salaisuuksia olisivat, pikemminkin päinvastoin – haluamme avoimempaa viestintää. Omia ”salaisuuksiaan” voi edelleen käydä kertomassa lomakkeen kautta.