VIERAIDEN SALAISUUDET
Ei ollu auringonottokeli
Olin lähössä kesäks Ruotsiin ja haluttii kavereiden kans viettää vika päivä jossain kivassa paikassa Porissa. Lähettii tietty Yyteriin. Kesä ei ollu edes aluillaan vielä nii siel oli iha pirun kylmä. Hirvee tuuli ja hiekkaa lens silmiin ja suuhun koko ajan. Yritettii pelata korttia mut ne kortit lenteli pitkin rantaa. No, istuttiin siinä sit jonku aikaa ja pidettiin silti hauskaa muistellen edellisen kesän Yyterireissuja kunnes oltiin jo ihan jäässä. Hiekkaa löyty kaikkialta vielä monta päivää.
Aamuöinen naku-uinti Yyterissä
Yyteriin liittyy monia hyviä muistoja, yksi niistä teinivuosiltani (-06).Olimme vuokranneet mökin ystävän syntymäpäivää varten keskellä kesää, ja juhlimme isolla porukalla. Päätimme jossain kohtaa yötä suunnata saunomaan rantasaunaan ja vaikka sauna oli kohtalaisen pieni, niin meitä oli siellä paljon. Auringon noustessa juoksimme mereen, kaikki ilman rihman kiertämää. Se vapauden tunne! Pyyhkeitä ei ollut, joten saunatilan verhot kuivasivat meidät kaikki. Kotiin palattiin liftaten aamukuudelta.
Sukat grillissä
Mentiin kaverin kaa pulkkamäkeen, iskä vei ja oli sit tulossa myöhemmin hakemaankin. Meillä oli kaverin kanssa eväspussit repussa ja pulkat matkassa. Päivä sujui rattoisasti. Pulkkailtiin menemään ja syötiin eväät. Sitten alkoi tulla vähän tylsää. Laskettiin sitten pulkkamäkeä väärään suuntaan tahallaan, sinne ryteikköön. Mentiin puita päin. Sitte tuli kylmä. Etittiin grilli. Ei ollu mitään mitä polttaa. Sukat, nehän vois palaa. Heitettiin siis kummankin sukat grilliin ja poltettiin ne.
Lakkiaisia juhlimassa
70-luvun lopulla meitä lähti joukko ylioppilaita juhlimaan lakkiaisia hienoon Rantasipi- hotelliin Yyteriin. Tulimme taksilla maalta n 60km matkan. Perillä portsari katsoi paperit: me olimme luottaneet siihen että valkolakki riittää. Minä nimittäin täyttäisin 18v vasta heinäkuussa. Oli siinä kavereilla puhuminen: No ekkai sää ny voi jättää tota tonne sannalle yksin poraamaan ku toiset juhlii… portsari armahti ja pääsin juhlimaan lakkiaisiani
Kesäretkien vakiopaikka
Oon viettänyt Yyterissä kesää monen monta kertaa. Pitää kyllä sanoa, et vaikea on edes ulkomailta löytää yhtä hienoa hiekkarantaa! Harmi vaan, et kesät on Suomessa mitä sattuu. Ja oikeesti porilaisetkin on huipputyyppejä, kun niihin tutustuu 🙂
Makkarat ja bisset jäässä
Viime talvena pöllein makkarapaketin ja pari kaljaa grillipaikalta. Kaduttaa ihan vit***. Ne makkarat ja kaljat oli jäässä, enkä mä voinut pistää notskia mihinkään pöheikköön ja grillipaikalle en kehdannut palata. Sit vietin yön jossain lintutornissa, kun pelkäsin et kytät ettii mua.
SANA VAPAA KUIN MERI
Jaa oma tarinasi Yyteristä. Se voi olla iloinen hetki, ikimuistoinen retki tai omituinen kommellus, josta et ehkä kertoisi äidillesi tai toivoisi nimeäsi siihen yhdistettävän. Ei väkisin tarvitse skandaaleja keksiä – aika monelle sekin on yllättävää, että Yyteristä löytyy Pohjoismaiden pisin yhtenäinen rantaviiva.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
Mistä tässä on kyse?
Yyterin salaisuudet on blogi Yyterin kehittämisen eri vaiheista. Siinä pyritään kertomaan mitä milloinkin on meneillään, sekä antaa vastauksia mieliä askarruttaviin kysymyksiin. Blogia ylläpitää Yyterin kehittämistä koordinoiva Porin kaupungin matkailu- ja markkinointiyksikkö. Kirjoittajina toimivat pääasiassa yksikön päällikkö Anna Kyhä-Mantere ja markkinointiasiantuntija Tiina Lehtonen. Kommenteissa pyrkikäämme asiallisuuteen. Eri mieltä saa olla, mutta hyvässä hengessä. Asiattomat kommentit poistamme.
Ai niin. Nimestä. Yyterin salaisuudet luotiin kun keräsimme ihmisten salaisuuksia ja muistoja Yyteristä. Nyt se saa uuden elämän, ei siksi nämä nyt mitään salaisuuksia olisivat, pikemminkin päinvastoin – haluamme avoimempaa viestintää. Omia ”salaisuuksiaan” voi edelleen käydä kertomassa lomakkeen kautta.