VIERAIDEN SALAISUUDET
Pala(a)mme vielä
Reissumme viimeisin pysähdyspaikka oli Yyteri. Matkasimme karavaanialueelle asuntoautollamme ja keräsimme kamppeet ja lähdimme kirmaamaan kohti rantaa. Hiekka oli todella kuumaa ja poltti jalkapohjia. Aurinko porotteli pilvettömältä taivaalta. Ajattelin kuitenkin etten tarvitse aurinkorasvaa, koska en rusketu saati pala helposti. Se oli suuri virhe. Selkäni paloi ja seuraava yö sekä loppu kesä oli tuskaa. Muistot kuitenkin säilyvät lämpöisestä Yyteristä, kuin ulkomailla olisi. Nähdään vielä!
Synnärille Yyteristä
Äitini on ollut serkkunsa kanssa Yyterissä nauttimassa auringosta ollessaan aika viimeisillään odottaessaan minua ja olen päättänyt haluta maailmaan hiukan aikaisemmin kuin piti, ilmeisesti helteen houkuttelemana. Yyteristä on sitten lähdetty 2CV sitikalla kohti synnäriä.
Tikkuja jalkapohjassa
Olin ehkä neljän, kun mummuni vei minut koko päiväksi Yyteriin. En muista itse rannasta juurikaan mitään, mutta paluu oli kamala, kun jalkapohjat oli täynnä pieniä tikkuja niistä puisista pitkospuista, joita pitkin rantaan käveltiin. Äiti oli kiukkuinen sekä siitä että olin ollut auringossa koko pitkän päivän, että niistä tikuista, joita sitten nypittiin koko ilta pois jalkapohjista.
Tosiystävyys
Aurinko paistoi, tuuli kevyesti, vedenrajassa oli simpukankuoria, jätkät hyppelivät iloisesti käsi kädessä kohti kameraa ja märkään hiekkaan kirjoitettiin ”tosiystävyys”.
Usko tai älä!
Keltainen aurinkovarjo lähtee lentoon, mies sen perässä Varjo poukkoilee tuulessa ja jää lopulta keikkumaan ylösalaisin laineille Mies kahlaa veteen, hän tarttuu varjoon, joka lennättää hänet taivaalle Varjo etääntyy, mies pitää kiinni kaksin käsin, jalat sätkivät hassunkurisesti Pian varjo on enää keltainen piste taivaalla
Rauha palautuu Lokit kaartelevat rannan yllä Männyn oksalla raakkuu varis Hellepäivät jatkuvat ja jatkuvat
Yyterin sannoilla 50-luvun lopussa
Aallot jättävät rantaan kuplien pitsimäisen verkon, rantaruovikko tuoksuu kostealta, mutta siniseltä taivaalta helottaa aurinko.
Lapset hyppivät aalloissa ja ajavat toisiaan takaa. Äidit ja isät levittelevät puuvillaisia ja villaisia huopia hiekalle. He virittelevät oikeaa taajuutta transistoriradioista, Jotta kuultaisiin Elvistä tai Paul Ankaa
Niveaa levitetään iholle, kohta avataan eväät. Voipaperi rapisee, voileivät ilmestyvät esiin. Vadelmalimonadi valuu kurkusta alas. Makeaa, hapokasta
SANA VAPAA KUIN MERI
Jaa oma tarinasi Yyteristä. Se voi olla iloinen hetki, ikimuistoinen retki tai omituinen kommellus, josta et ehkä kertoisi äidillesi tai toivoisi nimeäsi siihen yhdistettävän. Ei väkisin tarvitse skandaaleja keksiä – aika monelle sekin on yllättävää, että Yyteristä löytyy Pohjoismaiden pisin yhtenäinen rantaviiva.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
Mistä tässä on kyse?
Yyterin salaisuudet on blogi Yyterin kehittämisen eri vaiheista. Siinä pyritään kertomaan mitä milloinkin on meneillään, sekä antaa vastauksia mieliä askarruttaviin kysymyksiin. Blogia ylläpitää Yyterin kehittämistä koordinoiva Porin kaupungin matkailu- ja markkinointiyksikkö. Kirjoittajina toimivat pääasiassa yksikön päällikkö Anna Kyhä-Mantere ja markkinointiasiantuntija Tiina Lehtonen. Kommenteissa pyrkikäämme asiallisuuteen. Eri mieltä saa olla, mutta hyvässä hengessä. Asiattomat kommentit poistamme.
Ai niin. Nimestä. Yyterin salaisuudet luotiin kun keräsimme ihmisten salaisuuksia ja muistoja Yyteristä. Nyt se saa uuden elämän, ei siksi nämä nyt mitään salaisuuksia olisivat, pikemminkin päinvastoin – haluamme avoimempaa viestintää. Omia ”salaisuuksiaan” voi edelleen käydä kertomassa lomakkeen kautta.