Olin kuvaamassa Kallossa,otin kuvan ja kun aloin ottaa toista joku pariskunta istui kiven päälle selkä minua päin ja he näkyivät hienosti rautakoukun läpi jota kuvasin, menin sen jälkeen heidän tykö ja näytin kuvaa.Tykkäsivät ja antoivat sähköposti osoitteen johon laitoin kuvan, kiittivät ja kertoivat että olivat fiilistelemässä siellä heidän 7.v. tapaamispäivää olivat tavanneet siellä.Hieno tunne jäi olin oikealla hetkellä oikeassa paikassa!
Oli kesä 1965. Äitini hoiteli pientä tyttöämme, että pääsimme Yyteriin nauttimaan auringosta, uinnista ja toisistamme.❤ Uimme pitkälle rannasta. Takaisinpäin uidessamme uimme selkäuintia. Rannalla mieheni sormuksen pudonneen. Ilmoitimme siitä mm Meriravintolaan ym, mutta sitä ei koskaan saatu takaisin!☹ Olimme silti onnellisia.💕
Sateenkaari dyynien yllä, sateen ja aaltojen huuhtoma hiekka – ei ihmisjälkiä, ainoastaan kahlaajaparvi rannalla. Kävelen pitkin rantaviivaa, aivan veden rajassa, välillä aallot huuhtovat jalkojani. Kävelen, ympärilläni upea maisema – avoin, aaltoileva meri, hiekkaranta ja auringonsäteiden valossa hohtavat dyynit. Kuulen vain aaltojen kohinaa. Tämä on täyttä totta – Yyterissä voi kokea luonnonrauhaa parhaimmillaan. Tänään oli sellainen päivä. Ti 20.8.2014
Käytiin koko perheen voimin lomalla Yyteriin rannoilla, olimme vaikuttuneita sen kauneudesta että Suomessakin löytyy tälläistä hiekkadyynejä!
Meille tuli Satakuntaan vieraita pääkaupunkiseudulta ja he halusivat Yyteriin tutustumaan, kun ”tänne asti” olivat tulleet. Keli ei ollut mikään kaikkein kesäisin, mutta dyyneille lähdettiin. Perille päästyämme tuuli oli melkoinen ja lämpötila ei montaa astetta ollut. Oltiin muuten ainoat ihmiset koko hiekkarannalla ja vielä uima-asusteissa! Jäi vieraille lämpimät muistot Yyteristä! Vieläkin tavatessamme tuo nousee esiin: ”mentäiskö taas Yyteriin hikoilemaan ja aurinkoa palvomaan?”
Ennen sotia porilainen Gideon Brunström teki työyä Yyterin tunnetuksi tekemisen puolesta ulkomaita myöten. Hän piti leikekirjaa lähettämistään kirjeistä. Leikekirja jäi hänen jälkeensä vaimoni äidille, joka oli Gideonin kasvattisetä..Kun Rantasipin hotellia alettiin rakentaa, kaupungin rakennusmestari Myntti oli tietionen ko. aineistosta ja hän pyysi saada sitä käyttöönsä ja saikin .Myntin ansiosta Hotellin aulaan tehtiin pronssikilpi asian muistoksi. (jatkan toisella viestillä)
Yyterin rannalla olimme isommalla porukalla liikenteessä, kyseessä oli ensimmäinen kertani Porissa. Yht’äkkiä yksi pojista otti minua vyötäisiltä ja nosti ilmaan. Taisin olla 15-vuotias, ja tällainen tapaus aiheutti tietysti rutkasti punastumista ja pitkiä katseita. Ruodin sivutolkulla päiväkirjaani, mitähän poika tarkoitti ja tykkääköhän se musta ja mitähän tästä pitäisi ajatella. Pientä ihastumista saattoi olla ilmassa, mutta eipä siitä sen kummempaa koskaan tullut. Nyt hymyilyttää.
Jaa oma tarinasi Yyteristä. Se voi olla iloinen hetki, ikimuistoinen retki tai omituinen kommellus, josta et ehkä kertoisi äidillesi tai toivoisi nimeäsi siihen yhdistettävän. Ei väkisin tarvitse skandaaleja keksiä – aika monelle sekin on yllättävää, että Yyteristä löytyy Pohjoismaiden pisin yhtenäinen rantaviiva.
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista
Yyterin salaisuudet on blogi Yyterin kehittämisen eri vaiheista. Siinä pyritään kertomaan mitä milloinkin on meneillään, sekä antaa vastauksia mieliä askarruttaviin kysymyksiin. Blogia ylläpitää Yyterin kehittämistä koordinoiva Porin kaupungin matkailu- ja markkinointiyksikkö. Kirjoittajina toimivat pääasiassa yksikön päällikkö Anna Kyhä-Mantere ja markkinointiasiantuntija Tiina Lehtonen. Kommenteissa pyrkikäämme asiallisuuteen. Eri mieltä saa olla, mutta hyvässä hengessä. Asiattomat kommentit poistamme.
Ai niin. Nimestä. Yyterin salaisuudet luotiin kun keräsimme ihmisten salaisuuksia ja muistoja Yyteristä. Nyt se saa uuden elämän, ei siksi nämä nyt mitään salaisuuksia olisivat, pikemminkin päinvastoin – haluamme avoimempaa viestintää. Omia ”salaisuuksiaan” voi edelleen käydä kertomassa lomakkeen kautta.